(Svart Records 2016)
Svart osuu taas maaliinsa. Jo taaperon iässä hurmoksellisen massiivista äänivallia louhivan ja sen monisyiset salat hallitsevan, vantaalaisen levitaatio-garage-punkin big bandin, Teksti-TV 666:n tähänastinen ura saa arvoisansa kulminaatioteoksen. Svart Records on julkaissut yhtyeen tähän astisen uran yhteen niputtavan kolmen ensimmäisen EP:n kokoelman ennestään yhtyeen loppuunmyydyistä, pienpainoksisista julkaisuista.
Numerojärjestyksen mukaan pelkistetysti nimetyiltä ja kronologiseen järjestykseen sijoitetuilta, peräkkäisinä vuosina 2014, 2015 ja 2016 ilmestyneiltä Tekstareiden EP-julkaisuilta on mielenkiintoista seurata, kuinka yhtyeen transsinomainen ja tajuntaan vastustamattomalla jengalla sinkoava ja uppoava, syvään transsi-tilaan johdatteleva yhteissoitto ja raja-aidoitta rönsyilevä, pirun energinen jynkytys on jalostunut näinkin nopealla syklillä varsin vangitsevaksi ja vivahteita valtoimenaan pursuavaksi blandikseksi vanhan liiton psyke-rockia, garagea, punkia, post-punkia ja popahtavaa kitararockia.
Voisi luonnehtia, että vaikka tietty essenssi ja potentiaali yhtyeen ensimmäisellä EP:llä oli jo havaittavissa, haki yhtye tuolloin vielä omaa suuntaansa ja tuulta siipiensä alle, biisiensä ollessa vielä vaatimattomammalla sävellyksellisellä lennokkuudella varustettuja, vaatimattomammasta puusta veistettyjä, eteerisiä rymistelyjä. Ehkä myös syystä, että yhtyeen kitara-arsenaali oli vielä tässä vaiheessa puutteellinen potentiaalistaan. Avausraita Ilmapallo tosin teki tästä seikasta säännön vahvistavan poikkeuksen.
Kakkos-EP:n avaavista raidoista Tuhatvuotinen harharetki ja Kosminen erämaa lähtien yhtye taikoikin sitten ympärilleen jo maagisesti hyppysissään pitävää tunnelmointirockia kautta koko teoksen. Aavikkorockin kanssa keimaileivissa biiseissä, kuten Hautakivi löytyy maukkaita, delay-kitaroituja, Badalamentin Twin Peaks -tunnarista muistuttavaa, hyytävän kaunista tunnelmointia, mitkä yhdistyvät enemmän tai vähemmän etäisesti Hawkwindin pörinä-hardrockista ja Danzigin aikaisesta Misfitsistä muistuttavan, raivokkaan hypnoottiseen, vahvasti kaiutettuun paahtoon, mutta myös Tony Iommin perimää sisältävään raskasriffikirnuamiseen. Kahdeksan päivää viikossa psykerokkaa myös erinomaisesti.
Astetta hennommalla ja tunkkaisemmallakin soundipolitiikalla varustettu kolmos-EP sisältää sävellyksellisesti yhtyeen ehkä juuri ne yhtyeen toistaiseksi kovimmat kipaleet, kuten vahvoja Joy Division, The Cure ja alkuaikojen R.E.M. -kaikuja sisältävä Neljä seinää ja puolikas sielu, röyhkämäisen kevyestä kovuuteen kasvava Metsärosvo ja kauniin emo-rockisti ja tarttuvasti puhaltava singlebiisi Silmät kiinni ja kädet ristiin. Koko komeuden kruunaa erittäin hienosti rullaava aavikkorock-pala Kuustoista vuotta sitten, minkä 11 minuuttia ja risat kestävä, kuulohermoja hellivä jumitus vie mennessään ja helpolla.
Teksti-TV 666 taikoo rauhoittavaa ja leppoisasti leijailevaa, mutta soitannollisesti todella kurinalaisesti levitoivaa, nyansseja pursuavaa, monimuotoista, kitaravetoista musiikkia. Yhtye osaa junnata olematta tylsä ja puuduttava. Kauttaaltaan vahvasti efektoitu Tero Huotarin lead-laulu on miksattu muiden instrumenttien kanssa vallin suojiin, ja tuppaa syystä kauttaaltaan jäämään hieman muun musiikin sivuosaan, mutta sittenkään ei mitenkään ylitsepääsemättömän haittaavasti.
Yhtye svengaa pirusti usean kitaran pohjalle tehdyn, tyylikkään roolituksen, erittäin melodiatajuisen sävellystyön, kevyen likaisuuden ja jämäkän rytmipohjan ansiosta. Yhtyeen uran alkupään tuotannon yhteen niputtava 1,2,3 -kokoelma on erittäin perusteltu uudelleenjulkaisu, minkä kautta toivon mukaan yhtye tulee tutuksi laajemmaltikin kotimaisen vaihtoehtoräimeen kentällä. Laatutavaraa.
4/5