Etelä-Pohjanmaan hardcore punkin veteraani ja agricoren ylivertaisin, Valse Triste on elänyt hiljaiseloa niin levytysrintamalla kuin keikkaelämän suhteen viimeisen vuosikymmenen ajan. Ikävää oli tosin todistaa sivusta, että pari yhtyeen entistä jäsentä poistui ajasta iäisyyteen viimeisten vuoden aikana. Liekö kyseinen, surullisten sattumusten sarja herätellyt tikkutukkaveteraaneissa ajatusta toimimaan ha aktivoitumaan, vielä kun siihen on mahdollisuus ja vielä kun miehissä henki pihisee. Valse Triste ei missään kohtaa ollut tosissaan lopettanut toimintaansa. Se oli viimeisten vuosien ajan valmistellut neljättätoista pienjulkaisuaan kaikessa hiljaisuudessa.
Kokonaisuus kuulostaa tarpeeksi jämäkältä ja selkeältä. “Tervemenoa” on viiden, mukavasti toisistaan tyylillistä pesäeroa tekevän kappaleen 7″ vinyylille prässätty EP-kokonaisuus. “Olen neurokirurgi” klenkkaa ja raivoaa pirullinen virkistys naamallaan tuoden mieleen KTMK:n voiton päivät. Dead Kennedysin nallisen, vääntyneen kitaramelodialurittelun saattelema, riemastuttavan sadistinen kuvaus, “Tervetuloa (Ole kuin kotonasi)” asettuu klassisemman Valse Tristen veistämien puu-ukkojen riviin verstaan ylähyllylle. Tässä kohtaa havahtuu siihen, kuinka paljon Waskyn ja Mikon hervotonta epätulkintaa ja rääyntää onkaan viimeisten vuosien varrella tullut ikävä.
Albumin väkevin runttaus, maittavan kulmikas noise-sekotteinen “Ajantappaja” on yhtyeen mittakaavalla kiistatonta laatukamaa kekseliään tekstinsä ja poukkoilevan rytmikkyytensä myötä. Pienenä notkahduksena “Kivi, paperi, sakset” pudottaa pykälän verran pinnoja A-puolen tylsimpänä siivuna. B-puolen moniselitteisen piinaavasti avaava “Maailmanloppu toistaa itseään” onneksi nostaa asetelmat taas reilusti voiton puolelle.
7″ EP:n päättävä, maanisen traaginen post-punk -tyylittely avaa tarinan johdatuksen paitsi EP:n kansikuvaan, myös kansallisromantiikan synkimpiin sopukoihin. Vaikka Mikko ja Wasky eivät mitään kultakurkkuja olekaan, mustaakin synkempi sarkasmi tarinankerronnassa osuu ja uppoaa kuin säkillinen elävää lihaa pohjalaiseen suonsilmään. Kyseessä on hyvä paluuteos ja sukellus Suomi-punkin syvään päätyyn vielä reilu 40 vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen.
3½/5
https://valsetriste.bandcamp.com/album/tervemenoa
Mahdollisesti jotain samankaltaista
The post Valse Triste : Tervemenoa – “Kallisarvoista kansallisraivoa” first appeared on Noise.fi .