Muodonmuutosten aika ei ole ohi. Kotimaan post-hardcoren ja vaihtoehtorockin mielenkiintoisimpiin akteihin jo vuosia kuulunut Throat ei nimittäin ole enää entisensä neljännellä täyspitkällä albumillaan. Ja se on pelkästään säväyttävä seikka se. Korona-kurimuksen aikana turkulaisbändi on tehnyt erinomaisesta, kulmikkaasta noise rockista jos ei täyskäännöksen, niin melkein päästäkseen nykyiseen musiikilliseen julkiasuunsa. Modernien noir-sävyjen yhdistäminen kasarille tyypillisen tummasävyisen mustahuuli-punkin kanssa toimii julmetun hienolla tyylitajulla.
Verrannollisesti maailman kanssa bänät pistävä “We Must Leave You”, kuten saatekirje kertoo, on vivahteikkaan kekseliäs kokeellisen post rockin ja goottirockin rajapinnalla keikkuva vaihtoehtoisen rockin albumi. Se on samalla hieno näyte Throatin monipuolistuneesta taidosta luoda entistä voimallisempaa ja vaikuttavampaa angstipohjaista musiikkia, joka edelleen lähtee sekä sielusta että hartioista.
Kekseliään pelkistettyyn rumpukonelooppiin alussaan nojaava, intronomainen “Negative Lite” avaa albumin elektronisen intensiivisellä jumittamiella. “Heaven Hanged” albumin ensimmäisenä varsinaisena kappaleena johtaa kokonaisuuden kasvua Joy Divisionin kylmän lohduttomuuden ja melodramaattisen räjähtävyyden välimaastoon.
Kokonaisuuden jylhimmiksi monumenteiksi kasvavat hypnoottisen “Transactionin” sekä sydäntäsärkevän komean “Trespassingin” myötä. Yhtye näyttää viiltävän sarkasmin tajunsa musiikillisesti minimalistisemmassa “Hearsay Or Heresy” – biisissä. – “When there’s a way, the will is lost.” – Sellaiseen ei mikään synkistelyyn taipuvainen brittiläinen mustahuuli-takkutukka kykenisi!
Emotionaalisesti äärimmäisyyksi tavoittava ja rytmisesti suorastaan vulkaanisesti groovaava “Tiny Golden Murder” kohoaa albumin loppupuoliskon kliimaksipisteeksi. Vaikka hieman kasvottomammaksi jäävä, verkkaisesti kerroksittain rakentuva “Valedictory” ei olekaan millään mittarilla heikko kappale, jää se kaikesta huolimatta sitä edeltävien järkäleiden rinnalla jäähdytelynumeron asemaan.
“We Must Leave You” nostaa herkät tunteet pintaan, ja pelkästään musiikillisen laadukkuutensa ja onnistuneesti kiteytyneen tunnelatauksensa ansiosta. Se jättää myös toisaalta kysymysmerkin peräänsä. Oliko nämä surujuhlat yhtyeen jäähyväiset, ja oliko Throatin taru tässä? Jos niin, suuresta säälistä huolimatta ne oli pirun komeat sellaiset.
**** / *****
Mahdollisesti jotain samankaltaista
The post Throat : “We Must Leave You” – Metakasta modattuun melankoliaan first appeared on Noise.fi .